Perjantai iltapäivästä lähtien alkoi edesmennyt  hoitoviikko painaa Eveliinaa todenteolla. Ruoka ei maistunut, kuikutti, kiljututti ja mikään ei ollut hyvä. Tämä on aivan erikoista meidän kiltille, iloiselle ja virnistelevälle taaperollemme. Samantien kun äiti kysyi haluaako Eveliina nukkumaan ja otetaanko maitoa, lähti  neiti tyytyväisenä kävelemään sängylleen ja nukahti lähes heti.

Lauantai aamusta lähtien meillä olikin taas sama vanha Eveliina kuin aina ennenkin. Ollaan ilveilty, leikitty, naureskeltu ja syötykin paremmin. Päiväunetkin oli kokonaiset kolme tuntia, joten äitikin ehti oikoa sohvalla ihan rauhassa.

Huomena ollaan menossa Samuelin 1-v. synttäreille. Siellä on varmasti todella hauskaa!